Search
  • Anna Lindh

Toivottavasti uusi vuosi on alkanut hyvin. Oma uusi vuoteni alkoi lomaillen auringossa. Se teki hyvää. Akut on ladattu ja ulkona vallitsevasta pimeydestä huolimatta on hyvä ja energinen olo. Tämän uuden vuoden päätin aloittaa hiukan toisella tapaa kuin edelliset. Mietin mitä haluan tehdä ja päätin toteuttaa sen. Niinpä suuntasimme Karibialle risteilylle 5 päiväksi.


Näin vaatesuunnittelijana, pukuompelijana ja stailaajana minua kiehtoi myös tietää miten ihmiset pukeutuvat Karibian risteilyllä ja etenkin uutena vuotena. Etukäteen minulla oli käsitys, että ihmiset pukeutuvat hienosti ilta- ja juhlapukuihin. Totta se olikin. Päivällä pukeutumiskoodi oli ranta-asu, mutta illalla risteilyvieraat pukeutuivat juhlapukuihin ja uutena vuotena jopa iltapukuihin. Itse pukeutumiskoodi uutta vuotta lukuun ottamatta illallisella oli casual, mutta suurin osa oli kyllä juhlapuvuissa.


Päivällä suuri osa risteilyvieraista otti aurinkoa tai urheili. Pitää sanoa, että risteilyvieraat olivatkin hyvässä kunnossa. Yksi asia myös kiinnitti huomioni. Pisin jono päivällä ravintolassa oli salaattipöytään. Kun ottaa huomioon, että ravintola tarjosi jos mitäkin herkkuja, niin ennen kaikkea tuo kertoo, että ihmiset halusivat syödä terveellisesti.


5 päivän matkan jälkeen oli oloni levännyt ja maailmani avartunut taas astetta enemmän. Mitä matkasta jäi mieleen. Ennen kaikkea upeat auringon nousut ja laskut. Myös pääsalin upea sisustus kattokruunuineen. Mitä jäin kaipaamaan. Jäin kaipaamaan niitä upeita auringon nousuja ja laskuja.


Mitä tästä kaikesta voisi oppia. Vähän lisää bling blingiä tekee ihan hyvää tähän Suomen pimeyteen. ;) Itse aion ottaa kaiken irti silloin kun täällä paistaa aurinkoa ja liikkua enemmän.


Työt aloitan tänä vuonna hääpuvuilla. Mikä olisikaan parempi tapa. Niissä on ihan oma tunnelmansa. Se tunne kun morsian on täpinöissä. Se on ihan omaa luokkaansa ja tarttuu muihinkin.


Bling blingiä päivääsi!


Toivotaan että aurinko paistasi edes hetken. Jos ei tänään, niin ehkä huomenna.




Rakkaudella, Anna

  • Anna Lindh

Kohta on joulu. Olen todella jouluihminen ja nautin siitä kaikesta. Jokainen joulu on vähän erilainen, mutta perinteiltään samanlainen. Jonain jouluina näitä perinteitä on kuitenkin rikottu ja ne joulut ovat itseasiassa olleet vieläkin ikimuistoisempia.


Tämä vuosi on ollut melkoinen. Olen toteuttanut isoimman haaveeni omasta yrityksestä. Kun perustin yritykseni, lapseni kysyivät, ”mitä yrittäminen tarkoittaa?” ”Tarkoittaako se sitä, että yrittää tosi paljon?” Vastasin hymyillen ”kyllä, sitä se tarkoittaa.” Ja niinhän se helposti menee. Yrittää voi monella tapaa. Itselleni se on ollut pitkäaikainen unelma. Yrittämiseen liitetään helposti se, että yrittäjä tekee töitä kellon ympäri. Voi olla. Ehkä se on enemmän itsestä kiinni. Itse en ole yhtään klo 8-16 ihminen. Teen töitä todella mielelläni, koska tykkään siitä. Teen työtä joka on haaveammattini ja osa elämääni. Kun asia on näin, en osaa täysin poissulkea työntekoa täysin myös lomalla. En ole oikeastaan ikinä osannut.


Kokopäiväistä yrittäjyyttä ennen toimin osa-aikaisena yrittäjänä monta vuotta. Kun hyppäsin kokopäiväiseksi yrittäjäksi, tiesin mitä tulossa on. Myös siksi en uskaltanut siihen ihan heti ryhtyä. Vasta kun aika oli todella kypsä.


Yrittäjyydessä on myös paljon samaa kuin äiteydessä. Siihenkin on annettava kaikkensa. Tai oikeastaan se ottaa sinusta kaiken irti halusit tai et. Mutta myös sitä voi säädellä samalla tapaa kuin työntekoa. Kummastakin voi tehdä irtiottoja, vastuuta voi jakaa toisille ja olla armollinen itsellensä. Itse tein ennen lapsia 3 eri työtä. Äitislomalle lähtiessäni olin ajatellut opiskella ja tehdä joitain töitä kotona ollessani samalla kun hoidan vauvaa. Todellisuus oli kuitenkin toinen. Minulla on 2 lasta 1,5 vuoden ikäerolla ja menoa ja meininkiä kotona on aina ollut. Jotain töitä ehdin kyllä tehdä ja nuorempi lapseni oli itseasiassa jo 2 viikon vanhana mukanani, kun opetin stailaus-koulussa. Opiskella en kyllä lasteni kanssa ehtinyt.


Olin lasteni kanssa kotona 4 vuotta. Nuo vuodet opettivat minulle tähänastisesta elämästä eniten. Ne opettivat myös pyytämään apua. Kun olin ihan poikki huonosti nukuttujen öiden jälkeen, oli pyydettävä lastenhoitoapua ja kun koti näytti kaaokselta, oli palkattava siivooja. Toisaalta ne vuodet ja päivät opettivat elämään hetkessä ja päivässä. Nautin niistä jokaisesta hetkestä, hymyistä ja uusien asioiden opettelusta. Ja ne pienet seesteiset hetket kotona kahvikupin ääressä lasten ollessa päiväunilla muistan myös hyvin.


Nykyään tuo kaikki on vain muisto. Olen onnellinen, että näin ne ensiaskeleet jne. Ja jos minulta kysytään kannattaako lasten kanssa jäädä kotiin, vastaukseni on ehdottomasti, että kannattaa. Minulta on myös kysytty, pelottiko että ammatillinen osaamisesi unohtuu kotona? Ei, ei pelottanut. Sitä voi harjoittaa kotona ollessa, jos haluaa ja toisaalta kotonaolo tuo myös työntekoon ihan erilaisen pohjan.


Mietin että minulle näin yrittäjänä siitä on ollut hyötyä. Osaan järjestää sekä koti-että työasiat niin että ne toimivat keskenään. Lapseni eivät joudu olla pitkiä päiviä hoidossa ja pystyn tehdä jopa heidän kanssaan töitä. Toki se on välillä haasteellista ja esim. lasten sairastellessa yhtä vaikeaa kuin ennenkin. Lastenhoitajan voi kuitenkin pyytää avuksi tai tehdä työt parin päivän kuluttua.


Itse ajattelen kotona olostani näin. Olin monta vuotta kotona ja toivon, että se antoi lapsilleni hyvän turvallisen pohjan. Nyt on minun vuoroni tehdä töitä kunnolla. Mitä nuo vuodet ovat lapsilleni antaneet. Ainakin meillä sen, että ainakin vielä minulle kerrotaan kaikki murheet ja sylissäni istutaan edelleen.

Se tästä vuodesta, vanhoista vuosista jne. Ensi vuonna on uusi vuosi. Odotan sitä innolla. Minulla on kauheasti ideoita. Katsotaan mitä niistä toteutetaan. Yksi kerrallaan. Katsotaan mitkä niistä ideoista toteutuu ensi vuonna mitkä ehkä sitä seuraavina.


Ihanaa Joulua kaikille ja Super mahtavaa Uutta Vuotta 2017!


Rakkaudella, Anna


  • Anna Lindh

When I was 14, I attended a modeling class, and looked at awe, with my heart pounding, the lecturer who was a fashion designer. That was the moment when I knew what I wanted to do with my future. And that is what I have been aiming at all these years. Now I’m 40 and just started my own business. My company designs, patterns and makes clothes for women and children. I specialize in wedding gowns, evening dresses and party wear. I also provide services for styling, remodeling and mending clothes.


But let’s go back in time a little…

When as a small girl I was asked what I wanted to do when I grow up, I said I wanted to take care of children. Like every other girl probably wants. Soon the future dream changed, I wanted to become a model, and then a designer. My father is an architect and my grandfather a painter. As a kid I used to watch my father draw, and I thought it was great. And me as well, I drew a lot. To my grandfather it was very important that I drew correctly. I remember how I worked on a drawing of a squirrel for a long time to get it right. He had one rule: never erase a line, but draw a better one on top. This is how one learns. It’s a good rule all and all.

When I had started school, I wanted to make clothes for myself and for my Barbie dolls. My mother thought it was incredible how I could spend hours and hours cutting and sewing clothes out of sheet fabric. I probably inherited this skill from my grandmother. And I haven’t stopped making clothes since. First I did them without patterns. I lay the fabric on the floor, cut, sew, tried on, adjusted, sew, etc. until the piece of clothing was the way I wanted it to be. This was my technique up until I started at a designer school after high school. The art of designing is still important to me. And for more experimental clothes I still use the same method, directly on the fabric with no pattern, and only drawing the pattern afterwards.

When I graduated as a dressmaker I swore I would never start sewing clothes. But that’s exactly what I started doing. Six months after my graduation I was sewing. I started with trousers. That was what I most had experience with. For years I had made all my own trousers, because I couldn’t find good fits in the stores. So that’s how it started. I still remember a customer smiling when she got a pair that really fits. And those happy faces are still the reason for me to make clothes. The fact that I can produce with my own hands something that makes others happy is important to me. Clothes that fit well also make people more confident.

I have two lovely sons. That means that also my first wish has become a reality. The boys have given me the opportunity to be a part of children’s world and see what they need. I made also christening dress to my boys. I used my own wedding dress fabrics. The meaning of dress was unspeakable. Now my children are already a bit bigger I had the courage to follow my own big dream and start this company. Dreams are meant to be true.

I hope you’ll have many happy moments today. Let it be a day like silk: beautiful, serene and shining in the light.




Love, Anna

#annalindh #silkanddreams #annalindhoy #annalindhltd #fashiondesign #weddings #entrepreneurlife #dreamscometrue #silkanddreamsltd #dreams

Anna Lindh-31.jpg

SILK AND DREAMS

info@silkanddreams.com

Pohjoisranta 14

00170 Helsinki

Finland

tel. +358 40 5477228

©2018 BY SILK AND DREAMS.